Vaakuna

 

Pajupuron kylän vaakuna julkaistiin lauantaina 10.6.2023. 

 
 
 

VAAKUNA

    • Vaakunan on suunnitelut Janne Timperi. Janneen voit törmätä vaikka Saarijärven museolla – ei näytteillä vaan töissä siellä
    • Vaakuna on tehty heraldisia ohjeita noudattaen, ja väreinä on käytetty mustaa, punaista ja hopeaa; Saarijärven ja Keski-Suomen maakunnan vaakunoiden tunnusvärien mukaan.
    • Vaakunan virallinen vaakunaselitys on: Puna-mustakatkoisessa kilvessä hopeahirsi, jonka ylä- ja alapuolella kilven keskiosaan molemmilta puolilta kaartuvat kaksi kolmisakaraista lastukoristetta.
    • Vaakuna on syvä kumarrus mm. Hannes Autereen, Jalmari Laitisen, Juhani Rossin, Vihtori Vuorisen ja Pentti Rossin ja muiden puusta ja metallista erilaisia asioita taikoneita käsityöläisiä kohtaan. Eikä kannata unohtaa että viestikapulaa kylällä vie eteenpäin nykyisin mm. soitinrakentaja Anthony Thompson.

KIRJASINTYYPISTÄ

  • Museolta löytyneen dokumentin mukaan Hannes Autere on tehnyt kirjainluonnoksen lottakahvilan nimikyltiksi. Kyseessä on ehkä 1938 Saarijärvellä toimitansa alkanut Lottala
  • Vaakunan suunnitellut Janne Timperi täydensi suunnitelmaa puuttuvilla kirjaimilla alkuperäistä henkeä noudatellen.
  • tuo PAJUPURO-sana on täysin uniikki, eikä samanlaista tehtyä millään tietokoneista löytyvillä kirjasintyypeillä.

TILAISUUDEN OHJELMA

 
Lämpiänä kesäpäivänä ovet olivat auki jo hyvissä ajoin ennen klo 12.30. Siinäpä oli kyläläisillä ja hieman harvinaisimmillakin vierailla aikaa vaihtaa kuulumisia ja nauttia kahvion monipuolisesta ja makoisista tarjoiluista.
 
 
TILAISUUDEN ALOITTI
Suvi Rossi toivottamalla kaikki tervetulleeksi kylä- ja nuorisoseura ry:n puheenjohtajan roolissa.
Puheen pääkohdat tulee vähän myöhemmin, mutta 10.6. on tästä eteenpäin julistettu Pajupuron kylällä Vaakunapäiväksi…
 
 
MIKSI PAJUPURON KYLÄLLE ON PITÄNYT VAAKUNA SUUNITELLA?
Tähän ihmiskuntaa askarruttaneeseen kysymykseen vastasi Jyrki Reinikka seitsemän kohdan argumenttlistalla. Ensin kiitettiin kuitenkin kaikkia vaakuna-asiassa mukana olleita kyläläisiä: Marja, Pipsa, Tarja, Jarmo ja Jukka. Iso kiitos heille kaikille tasapuolisesti.
 
1. Jo muinaiset roomalaiset ymmärsivät että omat joukot oli hyvä tunnistaa jo kaukaa omiksi sotatantereilla. Ehkä S-marketin parkkipaikka on nykyajan tantere, missä on hyvä tunnistaa pajupurolaisia ihmisiä jo kauempaakin.
  
2. Nostetaan Pajupuro kovaan porukkaan – ja kovilla porukoilla on aina ollut omat vaakunat; Suomella on omansa  Keski-Suomen maakunnalla ja Saarijärven kaupungilla on omansa. Nyt myös meillä.
 
3. Periaatteestahan pitää tehdä itsestään isompi että jää mieleen.
Kukapa ei Hartolaa kuningaskunnaksi tunnistaisi. Tai Posiota Suomen pessimistisimmäksi paikaksi: Seinäjoki on julistautunut avaruuden pääkaupungiksi, ja ei kovin vaatimatonta ole Vesa Keskisenkään puuhat Töysän Tuurissa. Kaikenlaisilla asioilla sitä maamerkin saa kylälle, vai mistä arvelette Kurikan Kusikiven saaneen nimensä? Väittävät että Ruotsin kuningas oli 1700-luvulla ohikulkiessaan kiven suojassa oloaan helpottanut. 
 
4. Ensimmäisenä on keskimääräisesti mukavampi olla.
Roger Bannister juoksi ensimmäisenä haamumailin eli alle 4 minuutin. Ja hänen nimen tietää lähes kaikki urheilua seuranneet. Mutta kuka tietää Steve Scott -nimisen kaverin, vaikka hän juoksi tuon saman mailin alle neljään minuuttiin huimat 136 kertaa.
Asian voinee varmistaa myös Olli Rosti – potkukelkka-curmingin ensimmäinen maailmanmestari.
 
Pajupuro on Keski-Suomen maakunnan ensimmäinen kylä  jolla on oma vaakuna. Suomen ensimmäiseksi ei ihan tällä kertaa ehditty.
 
5. Miksi Pajupurolle ei suunniteltaisi omaa vaakunaa? 
Jos asian kääntääkin näin päin. Urheiluselostaja Antero Mertarannan legendaarisin sanoin ”Siinä on paikka miksi et lauo?”. Meille tuli paikka, ja me lauoimme.
 
6. Onhan naapurikylät  jotenkin saatava kateellisiksi. Ja mahdollisesti suunnittelemaan omat vaakunansa. Me tiedämme yhden vaakunasuunnittelijan jota voimme lämpimästi suositella.
 
7. Vaakuna kannatti suunnitella jo senkin takia, että tämä porukka saatin tulemaan yhteen.
 

MAINOSKATKO

  • Kesäkahvio: Joka torstai heinä-elokuussa alkaen to 6.7. klo 18
  • Kesäkierrkset: alkaen ti 13.6. Hasan talo.
  • Miesten kerho :kokoontuu koulun kodalla. Jokaisen kuukauden toinen keskiviikko klo 18.
  • Talkootistait: Joka toinen tiistai klo 18 (parittomat) seuraavan kerran ti 20.6.
  • Saarijärven museon Autere & Tapper -näyttely: auki vuoden loppuun saakka
  • Vuokraa Pajupuron koulu: juhlaan, kokoukseen tai koulutukseen.
  • Pajupuron tietoviisas -kilpailu: Seuraava kiinnitys kiertopalkintoon sunnuntaina10.7. klo 16

VAAKUNAN PALJASTUS

Suvi Rossi ja vaakunan suunnitellut Janne Timperi. Jannen saatesanat suunnittelulle. Huomioitavaa on myös se että kuvion lastut noudattaa kaikki kultaista leikkausta.
 

 

”KESKI-SUOMEN KUVATAITEEN ISÄ HANNES AUTERE PAJUPUROLTA”. Vaakunan suunnitelleen Janne Timperin puhe Hanneksesta.

”Hannes Autere syntyi 10.10.1888 Saarijärven Pajupurolla. Hänen taiteellinen lahjakkuutensa ilmeni jo nuorena. Kansakouluaikana opettaja rohkaisi lahjakasta oppilasta jatkamaan piirustusharrastustaan. Puusta veistämiään hevosia, lehmiä ja koiria Autereella oli vielä aikuisenakin tallella.

Autereen suvussa oli ollut monessa polvessa maanviljelijöitä, puunveistäjiä ja seppiä. Autere katsoi perineensä taiteellisen lahjakkuutensa erityisesti äidinisältä, Matti Haarasenmäeltä eli Tarvaiselta. Hän oli monitaituri ja paikkakunnalla arvostettu ja tunnettu seppä. Lapsuuden ympäristön ja siitä kerrottujen tarinoiden myötä menneisyys alkoi elää Hanneksen mielessä.

Hannekselle hahmoteltiin käsityöläisen, metsurin tai metsänhoitajan uraa mutta 21-vuotiaana työskenneltyään tukinuitossa hänen mielessään oli vain yksi vaihtoehto: lähtö paremmille markkinoille, Helsinkiin taidekouluun. Kaupunkiin hän lähti luvalla, että ansaitsisi elatuksensa itse ja opiskelisi jos aikaa jää.

Autere muutti Helsinkiin vuonna 1909 ja aloitti opinnot Taideteollisen keskuskoulun iltakoulussa Ateneumissa. Päivisin hän teki töitä raitioteillä, suutarina ja maalarina. Vuonna 1913 Autere pääsi kuvanveistäjä Gunnar Finnen ateljeeapulaiseksi. Finnen ateljeessa työskennellessään Autere jatkoi vesivärimaalausta, kokeili öljyvärejä, teki koristeveistosten malleja sekä ryhtyi valamaan tinaesineitä.

Vuonna 1919 Saarijärvelle palattuaan Autere alkoi tehdä puureliefejä, joista ensimmäiset hän signeerasi paluuvuonnaan. Hän löysi nopeasti oman tekniikkansa ja tyylinsä, joilla nousi suomalaisen kuvanveiston mestariksi seuraavien vuosikymmenten kuluessa. Tyylinsä Autere loi itsenäisesti. Esikuvia hänellä ei tiedetä olleen ainakaan kotimaassa. Autere korostikin sitä, että tekee omanlaistaan, omalta tuntuvaa taidetta, eikä kopioi ketään. Saarijärvellä asuessaan Autere edusti sellaista persoonallista ja paikallisperinteistä taidetta, joka syntyy parhaiten hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä. Iltasanomien kriitikko totesikin artikkelissaan vuonna 1951: Onni Autereelle, että Pajupuro on kaukana Helsingistä.

Vuoteen 1927 mennessä Autere oli hankkinut mainetta humorististen puuveistosten tekijänä, ja tilauksia alkoi tulla Helsingin vuosien aikana syntyneiden tuttavuuksien ansiosta eri puolilta Suomea. Erityisesti sisustusarkkitehti Arttu Brummer hankki Autereelle tilauksia ja auttoi häntä näin pääsemään alkuun. Helsingin Taidehallin intendentti Bertel Hintze auttoi saamaan tilauksia ulkomailtakin. Gösta Serlachius toimi Autereen mesenaattina 1920- ja 1930-luvuilla, mikä oli taiteilijan uralla merkittävä ajanjakso.

Autereen taiteilijanuralla olennaista oli keksiminen ja monipuolisuus. Hän teki materiaali- ja tekniikkakokeiluja, mm. kehitti tinanvalua ja keksi sattumalta puuveistostensa pintakäsittelytekniikan. Hän teki myös savi-sementtiteoksia ja sementti-kipsijauhoteoksia. 1940-luvulle tultaessa puunveisto alkoi käydä raskaaksi reumatismin takia, joten Autere ryhtyi tekemään enemmän maalauksia ja keramiikkaa. Luetteloituja teoksia on noin 1400.

Puromäki, Autereen koti ja ateljee

Kuvanveistäjä Hannes Autereen isä Taavetti Piesanen muutti Petäjävedeltä silloiseen Hännilän kylään, nykyiselle Pajupurolle 1870-luvulla. Pajupuron talon maista lohkaistiin 1800-luvun lopulla tontti kansakoululle ja vuonna 1919 talon pojalle, juuri Helsingistä kotiseudulleen palanneelle taiteilija Hannes Autereelle. Tälle Puromäen tontille rakennettiin samana vuonna pettupuista yksikerroksinen hirsirakennus, jota laajennettiin ensin 1920-luvun alussa ja vuosikymmenen lopulla korotettiin kaksikerroksiseksi. Tontille nousivat Autereen suunnittelema sauna, aitta, ateljee ja navetta. Vuonna 1941 tontille valmistui valkoiseksi rapattu asuinrakennus. Rakennuksissa oli lukuisia Autereen itse suunnittelemia ja tekemiä koristeyksityiskohtia sekä huonekaluja.

Autere löysi Pajupurolta useimmat aiheensa ja sai parhaat tyylivirikkeensä. Kun hänen mesenaattinsa, vuorineuvos Gösta Serlachius (1876–1942), lupasi hänelle ilmaisen omakotitalon Mäntästä, Autere vastasi: Juureni ovat niin syvällä Saarijärven kamarassa, ettei niitä saa millään irtaantumaan.”

Rouva Saimi Autere piti Hannes Autereen kuoleman jälkeen kotia avoinna yleisölle vuosina 1972–1983. Taiteilijan nimeä kantavan säätiön ja museon perustaminen Puromäkeen oli Saarijärvellä vireillä 1970–1980-luvuilla. Ajatuksen museosta esittivät kuvanveistäjät Kari Juva ja Erkki Kannosto. Keski-Suomen läänin taidetoimikunta, kunnan kulttuurilautakunta ja Saarijärvi-Seura r.y. ryhtyivät valmistelemaan asiaa. Neuvotteluja säätiöstä, Puromäen rakennusten ostosta, kunnostamisesta ja ylläpidosta sekä museon avoinnapidosta ja taideostoista käytiin useaan otteeseen vuosikymmenten aikana. Neuvottelut Puromäen ostosta päättyivät kesäkuussa 1984, jolloin Saarijärven kunnanvaltuusto päätti olla ostamatta kiinteistöä.

Hannes Autereen kiinteistön ostivat vuonna 1998 yksityishenkilöt, jotka aloittivat sen kunnostamisen mahdollisimman alkuperäiseen asuun. Kiinteistö myytiin edelleen yksityishenkilöille vuonna 2004, josta lähtien Puromäki on toiminut vapaa-ajan asuntona.”

”HARRI TAPPER: PIENET KANAT”

Harri Tapper: Pienet kanat Lähde: Tapper, Harri. Järkäle. Atena, 2009. Katkelma kirjoituksesta.

– – Tie kohoaa Pajupuron mäelle ja ihana laakso kuin Tonavan laakso on vasemmalla. Oikealla on metsä, ei kovin tuuhea, ei kovin harva. Tällä puolen tietä on Autereen asunto. Hän oli vastassa valkoisessa takissaan. Kain heti hoksasi, että on valkoinen takki. Lääkärit ja sairaanhoitajat pitävät valkoista takkia. Kylläpähän meitä tänä päivänä rokotetaan.

Autere oli tavallisen näköinen mies, vähän osuuskauppiasta muistuttava kasvoiltaan. Hyvin kohtelias. Eikö kuvanveistäjän tulisi olla linjakas kasvoiltaan ja epäkohtelias, töykeä vähän. Ei kuulema. Lahjakas vain. Autere on Pohjoismaiden paras puunveistäjä, ei Oslossakaan toista. Näin puhui opettaja. Opettaja on kulttuuriväkeä. Hän on ymmärtänyt taidetta, koska keksi tämmöisen retken. Jos opettaja olisi ollut aineellisempi, hän olisi kuskannut oppilaat tutustumaan Kivirinnan puimakoneeseen. Kaunis päivä, kuulas syksy, Autere puhui. Säälläkin on olemus. Lehahdus. Sitten Kain äkkäsi: Hirveän pieniä kanoja menee marjapuskien välissä, kato, kato, kato. Tipu tipu tipu, hän maanitteli. Kain lähti tyttöjen mukana kanain perässä juoksemaan.

– Nämä eivät ole leghorneja.

Valkoinen leghorn on kotoisin Italian Livernosta. Sieltä levinnyt Amerikkaan asti, eniten Englannissa. Vartalo on solakka ja pitkähkö. Asento ryhdikäs, olematta silti liian pysty (Siipikarjan hoidon opas).

– Herranjiessus kun on pieniä kanoja!

Eiväthän nämä voi olla leghorneja. Sukupuu ei sovi alkuunkaan. Nämä ovat ruskeita kuin pyyt ja pieniä kuin pyyt, pienempiäkin ja hyvin terhakoita. Punaista vilkkuu. Heltoissa on tietysti ja höyhenissäkin.

Hannes Autere oli kutsunut oppilaat sisälle ateljeehensa ja selosti veistämistään. Hän kertoi siitä, miten hän aiheen saa. Joskus se pyydetään. Tai kutsumatta se tulee. Olen huono selittämään. Kädet puhuvat vuollessa. Opettaja toisti. Uskokaa tai älkää, kädet kertovat veistäessä. Tytöt eivät ymmärtäneet opetuksesta, mutta he olivat nättiä semmoisenaan. Kain oli asettunut ikkunan pielelle, painoi posken pokaan, ja vielä tahtoi nähdä vilauksen kanoista.

Palatessa opettaja laskeutui pyörältään Lepolahden mäessä ja tahtoi taas puhua oppilailleen kuin mies miehelle. Olipa retki, sanoi Kain hänelle.

– Arvatkaa, opettaja, mikä minuun teki vaikutuksen. Valkoinen takki. Miten voi pajupurolla elää osuuskauppiaan näköinen mies, hyvin kohtelias ja olla vielä Oslon paras.

MAINOSKATKO

  • Osta Pajupuro-kangaskassi!
  • Löytölaari auki yläluokassa.: opetustauluja, liitutaululiituja,  sohvia, ompelukoneita … ja vaikka mitä

 

RYHMÄKUVA

Otettiin ryhmäkuva koulun portailla. Siinäpä tunnistustehtävää tuleville sukupolville.
 
 
 
–
 
———-